Kaunis mieli?

Katsoin keskiviikkona elokuvan Kaunis mieli (A Beautiful Mind, 2001). Siitä on kauan, kun sen edellisen kerran katsoin. Lainaan tässä itseäni vuosien takaa:

Taloustieteen nobelisti vuodelta 1994 John Nash kertoo Sylvia Nasarin kirjoittamassa Nashin elämäkerrassa A Beautiful Mind, että skitsofrenian vastustaminen oli siksi niin hankalaa, että hallusinaatiot tulivat samaa kautta kuin Nashin nerokkaat matemaattiset ideat. Ehkä Pyrrhoksen voitto Nashille itselleen. Muille, en tiedä. Peliteoria on kuitenkin ala, jolle Nash on antanut merkittävän panoksensa.  

Aikoinaan, noin parikymmentä vuotta sitten kun luin Nasarin teoksen, puhuttiin, että Nashilla oli myös Aspergerin oireyhtymä. Siitä sain nytkin nopealla google-haulla joitakin osumia. En jaksanut syventyä nyt tarkemmin. Matematiikassa Nash on omassa luokassaan, mutta minullakin on vahvasti epäilty Aspergerin oireyhtymää, skitsofreniadiagnoosia taas ei ole pidetty kohdallani todennäköisenä.

Saattaa olla, että sain vaikutteita elokuvasta. Elokuvassa Nashin huone oli täynnä erilaisia lappuja, ilmeisesti matemaattisia yhtälöitä, kaavoja jne. Noin vuoden kuluessa siitä, kun näin elokuvan, poikamiesboksiyksiöni oli täynnä A4:ia, seinät, osa ikkunoista (sälekaihtimet pidin kiinni). Seinille katsellessa saattoi näkyä joku sitaattini jostain, tai sitaatti joltain suurelta ajattelijalta, kuten Wittgensteinilta, von Wrightilta tai Samantha Foxilta.

Joitain piirroksianikin oli, kuten näin otsikoitu pollockvaikutteinen teos: "Vaimo, kaksi lasta ja kultainen noutaja". Taidepiireissä se ei nauttinut arvostusta (se hylättiin eräällä taidefoorumilla ylläpidon toimesta), mutta lapsuudenkaverini piti siitä ja luuli sitä jonkun oikean taiteilijan teokseksi. Olihan mulla seinillä muutakin, klassikko- ja kulttileffojen julisteita, ja mm. auton pölykapseli. Oi, niitä aikoja.